Blogi

Piirin puheenjohtajan tehtäväkenttä on laaja

Olen ehdolla Helsingin piirin puheenjohtajaksi ja kampanjan aikana minulta on kysytty, että mitä tekisin puheenjohtajana. Ohessa avaan omaa näkemystäni siitä, millainen puheenjohtajan tehtävä on.

Piirin puheenjohtajan tehtävä on vaativa, koska työkenttä on hyvin laaja. Itse hahmotan tehtävässä useamman tason. On piirihallituksen työn johtaminen, piirin poliittisen valmistelun ja järjestöllisen kehittämisen vastuu, jäsenten osallistaminen sekä kommunikointi niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Lisäksi piirin puheenjohtajalla on merkittävä rooli puolueen suuntaan sekä tietysti vaalityön vetäminen vaalivuosina.

Minä puheenjohtajana keskittyisin kolmeen asiaan. Luottamuksen rakentamiseen niin sisäisesti kuin ulkoisesti, poliittisen vaihtoehdon ja identiteettimme kirkastamiseen sekä helsinkiläisen sosialidemokratian näkyvyyteen. Haluaisin rakentaa sellaista tekemistä, joka kantaisi yksiä vaaleja pidemmälle. Keskittyisin peruspuoluetyön.

Ensinnäkin piirin puheenjohtaja vastaa piirihallituksen työstä. Päätökset ovat yhteisiä, mutta puheenjohtaja kantaa vastuuta mitä piirihallituksen työltä tahdotaan ja mihin suuntaan sitä viedään. Kun resursseja on rajallinen määrä, tarvitaan strategisempaa ajattelua tekemiseemme. Tehdään asioita, joilla on vaikuttavuutta ja merkitystä. Kun tehdään jotain, tehdään se hyvin ja tehdään se näkyvästi.

Olen ollut paljon järjestötyössä ja tiedän mitä on vapaaehtoistyön johtaminen. Direktio-oikeutta ei ole, pitää osata kannustaa ja motivoida. Luoda edellytyksiä yhteiselle tekemiselle ja onnistumiselle, jotta kaikkien osaaminen saadaan käyttöön.

Itse uskon johtamisessa uteliaisuuden ja osallistamisen voimaan. Ilman ihmisten mukaan ottamista, ei toimijamme sitoudu valittuihin tavoitteisiin. Ihmisten osallistaminen ei ole teknologiasta kiinni, se on prosessi ja toimintatapa. Poliittiseen valmisteluun tarvitaan oma toimintamalli ja rakenteet, joiden puitteissa ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa. Se on piirin vastuulla luoda. Lisäksi ihmisten kanssa on aktiivisesti kommunikoitava. Tarvitsemme myös yhteyksiä ammattiyhdistysliikkeeseen, kansalaisjärjestöihin sekä elinkeinoelämään.

Linjat muodostetaan yhdessä, mutta niitä pitää myös edistää näkemyksellisesti. Valtuustoryhmä ja luottamushenkilöt edistävät päiväpolitiikassa tavoitteitamme, mutta myös piiri voi tehdä paljon näkyvyyden eteen. Piirin puheenjohtajana rakentaisin suhteita mediaan ja pyrkisin saamaan järjestöllisille tavoitteillemme palstatilaa. Tavoitteista on kerrottava aktiivisesti.

Vähemmän keskusteluissa korostuu piirin puheenjohtajan tehtävä valtakunnan tason politiikassa, mutta piirin puheenjohtajalla on oma edunvalvontaroolinsa. SDP:n piirien puheenjohtajat kokoontuvat keskenään ja puoluejohdon kanssa käsittelemään niin järjestöllisiä kuin poliittisia asioita. Silloin on tärkeää tuoda oman alueen viestiä siltaa ja ymmärrystä rakentaen. Siksi on ehdottoman tärkeää, että puheenjohtajalla on kokemusta ja ymmärrystä valtakunnan politiikasta ja sen kysymyksistä.

Pidemmin ajatuksistani olen kirjoittanut pamfletissani: https://issuu.com/olli-pekkakoljonen/docs/pamfletti2020

Olli-Pekka Koljonen

Helsinki

Millä mielin vuoteen 2020?

Puolueen valtakunnallinen gallupkannatus vastaa tällä hetkellä Helsingin demarien kannatusta. Tulevana SDP Helsingin piirihallituksen jäsenenä en voi todeta muuta kuin että töitä riittää, kaikilla tasoilla.

Pääministeri Antti Rinne totesi piirikokouksessa 9.11., että meidän on oltava avoimia, katsottava enemmän ulospäin. Olen samaa mieltä. Kaikessa toiminnassa on otettava huomioon äänestäjän näkökulma. Oma näkökulma ei riitä. Meidän on oltava aidosti äänestäjän puolella.

Äänestäjä on älykäs ja Helsingissä myös yleensä koulutettu. Kilpailu ihmisten ajasta ja huomiosta on kovaa. Siksi meidän on saatava täällä koko piirin ja puolueen osaaminen tehokkaaseen käyttöön.

Toimintamme on kestettävä katseet. Jokaisen demarin tekemisillä on merkitystä niin Helsingissä kuin valtakunnallisestikin. SDP toimii ihmisten paremman arjen puolesta niin hallituksessa kuin
Helsingin kaupungissa. Hallitusohjelman linjaukset kertovat siitä, että toimimme aidosti ympäristön ja ihmisen hyväksi.

Lähiöitä on kehitettävä edelleen, koulujen ja päivähoidon toimivuudesta huolehdittava, terveyspalveluiden saatavuutta parannettava ja mahdollistettava asukaslähtöisen kulttuurin kehittyminen.

Olennaista kuitenkin on, että tämä kaikki piiristämme löytyvä osaaminen näkyy selkeästi ja oikea-aikaisesti myös äänestäjälle.

11.11.2019

Tytti Oras, kaakon demarien sihteeri

********

Helsinki satsaa kasvatukseen ja koulutukseen

Helsingin kaupunkistrategia ”Maailman toimivin kaupunki” on hyväksytty kaupunginvaltuustossa. Strategiassa on linjattu erittäin selvästi, että Helsinki satsaa tulevina vuosina entistä enemmän kasvatukseen ja koulutukseen.

Keskeisiä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan tavoitteita ovat maksuton varhaiskasvatus sekä myönteisen erityiskohtelun rahan lisääminen. Näillä linjauksilla saadaan vähennettyä lasten eriarvoisuutta ja turvattua hyvä lapsuus helsinkiläisille lapsille.

Varhaiskasvatuksen puolelta tärkeä linjaus on strategiassa myös, ettei Helsinki edelleenkään rajaa subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen tai puutu aikuisten ja lasten väliseen suhdelukuun. Toisin sanoen, päiväkotien ryhmäkoko ei kasva tulevan strategiankauden aikana.  Tämä on selvästi lasten edun mukainen linjaus ja tukee lasten oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Tärkeänä tavoitteena on taata Helsingissä lapsille ja nuorille turvalliset ja terveelliset oppimisympäristöt. Tämän asian hoitaminen pitää aloittaa heti.

Lasten yhdenvertaisuutta lisää harrastuksen mahdollistaminen jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Ensiarvoisen tärkeää on myös se, että Helsinki pystyy tarjoamaan jatkossakin jokaiselle nuorelle peruskoulun jälkeen jonkin opiskelupaikan. Tämä estää nuorten syrjäytymistä ja eriarvoistumista.

Koulutusinvestoinnit ovat tutkitustikin tärkeimpiä keinoja torjua kaupunginosien jakautumista hyviin ja huonoihin alueisiin. Helsingissä pitää määrätietoisesti taistella kasvatuksen ja koulutuksen avulla segregaatiota ja syrjäytymistä vastaan.

On kuitenkin muistettava, että hienot strategiset tavoitteet voidaan saavuttaa vain niin, että koulutuksesta ei säästetä tällä valtuustokaudella. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa koskevat strategian kirjaukset merkitsevät enemminkin lisäresurssien tarvetta.

Johanna Laisaari, Helsingin kaupunginvaltuutettu, kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston varapuheenjohtaja

********

Puhe Roihuvuoren kirkolla: Auttaminen on ihmislajille ominaista

2017

Arvoisat kuulijat,

Aivotutkimuksessa on havaittu, että empatia ja toisten auttaminen on ihmiselle luonnollista. Aivoissa on runsaasti mekanismeja, jotka tukevat toisten auttamista. Ihmislaji on kehittynyt toimien yhteistyössä. Ihmiskunta ei selviäisi ilman sitä.

Kun puhutaan auttamisesta, herää usein monia kysymyksiä. Miten meidän pitäisi auttaa muita? Keitä on sopivaa auttaa? Jos autamme tätä ryhmää, onko se pois joltain muulta ryhmältä? Jos pystymme sisäistämään ajatuksen, ettei ole olemassa muita eikä heitä vaan pelkästään meitä, niin yksi kynnys on silloin ylitetty. Avun antamisessa ei pidä asettaa ihmisiä vastakkain, vaan jokainen ihminen on oikeutettu tukeen ja apuun. Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi ja kohdatuksi arvokkaana.

Helsingin Myllypurossa jonotetaan ruokaa yli kilometrin pituisessa leipäjonossa. Lapsiperheköyhyys koskettaa Suomessa yli 100 000 lasta. Monet lapset ja nuoret sekä ikäihmiset kärsivät yksinäisyydestä. Maahamme on saapunut lyhyessä ajassa myös paljon turvapaikanhakijoita, jotka ovat joutuneet jättämään oman kotimaansa sekä mahdollisesti perheensä ja sukulaisena.

Olemme omassa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossamme tottuneet ajatukseen, että apu tulee julkiselta sektorilta. Ajatuksemme on ollut, että yhteiskunta tunnetaan siitä, kuinka hyvin se huolehtii heikoimmistaan. Hyvinvointivaltion turvaverkko on rakennettu takaamaan jokaiselle toimeentulo, estämään ihmisten putoaminen köyhyyteen. Kysymys on yhteisen vastuun kantamisesta heikommassa asemassa olevista, heistä, jotka tarvitsevat tukea. Kaiken politiikan tavoitteena pitäisi olla oikeudenmukaisesti jakautunut ihmisten hyvinvointi.

Nyt kuitenkin tuntuu, että yhteiskunnan tukipilarit eivät enää kannattele meitä kaikkia. Yleinen ilmapiiri on muuttunut suvaitsemattomaksi ja ajattelua ohjaa monesti idea ihmisen omasta vastuusta huolehtia itsestään. Vastakkainasettelu on lähes käsin kosketeltavaa. Tässä ajassa on huolestuttavaa se, jos omissa asenteissamme tai teoissamme asetamme erilaiset apua tarvitsevat ryhmät vastakkain.

Onneksi kaikki eivät käännä katsettaan muualle. Vaikka maailman tilanne voi tuntua monesti kylmältä ja tämä aika itsekkäältä, autetaan ruohonjuuritasolla pyyteettömästi ventovieraitakin. Solidaarisuus näkyy hyvin laajasti Helsingissä. Sosialidemokratiassa solidaarisuus on yksi tärkeimmistä arvoista, se tarkoittaa ennen muuta yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta. Solidaarisuuteen liittyy vastuu kanssaihmisistä.

Ruoka-avun leipäjonoon tarjoutuu ihmisiä auttamaan, diakoniatyöhön tapaamaan yksinäisiä vanhuksia ilmoittautuu vapaaehtoisia, järjestöt ja tavalliset ihmiset ovat organisoineet vaatekeräyksiä turvapaikanhakijoille ja oman alueen muille tarvitsijoille, paikalliset äidit ovat keränneet joululahjoja varattomille perheille. Seurakunta jakaa ruokaa vähävaraisille ja järjestää hätämajoitusta.

Kun turvapaikanhakijoita saapui Suomeen syksyllä 2015, oli ilo nähdä, millä suurella sydämellä ihmiset –  myös kirkkoon kuulumattomat – tulivat mukaan kirkon organisoimaan toimintaan, tarjoamaan apuaan.

Tutkitusti kansalaisaktiivisuus ja vapaaehtoisuus ovat tällä hetkellä kasvussa. Ihmiset sitoutuvat auttamaan nykyisin helpommin omien verkostojen kautta asioissa, joita he kokevat tärkeiksi ja joihin he haluavat vaikuttaa. Lyhytaikainen eli episodimainen vapaaehtoisuus on nousussa Suomessa, mutta myös muualla maailmassa. Vapaaehtoiset kertovat ihmisten auttamisen tuovan tyydytystä ja rikkautta sekä sisältöä elämään.

Turvapaikanhakijatilanne luo poliittisia ongelmia ja taloudellisia haasteita, mutta kirvoittaa myös keskustelua. Keitä tulijat oikein ovat, kysytään. Saako ja pitääkö heitäkin auttaa? Viime aikoina päättäjät ovat todenneet kielteisen päätöksen saaneiden piilottelemisen ja auttamisen rapauttavan oikeusvaltiota. Oikeusvaltio perustuu kuitenkin läpinäkyvyydelle, perustelluille päätöksille, vähäisille systeemivirheille ja kansalaisten luottamuksen ja legitimiteetin kokemuksille. Ei ihmisten auttaminen rapauta oikeusvaltiota, vaan se lisää ihmisten uskoa hyvyyteen ja ymmärrystä erilaisuuteen. Erilaisten näkökulmien omaksuminen ja ymmärtäminen on tärkeää, koska se lisää ymmärrystä siitä, mitä yksilön elämässä tapahtuu ja miksi.

Ihmisoikeuksia kunnioittavaan ihmisyyteen kuuluu heikommista huolehtiminen ja heidän auttamisensa.

Meistä jokainen voi panna hyvän kiertämään, me kaikki voimme tehdä maailmasta paremman paikan toisillemme. Auttaminen lähtee hyvin pienistä teoista, koko maailmaa ei tarvitse pelastaa. Hyvät teot, sanat ja ajatukset synnyttävät lisää hyvyyttä.

Lopulta me aikuiset näytämme lapsille ja nuorille elämisen mallin myös sen, kuinka me huolehdimme heikoimmista, autamme tarvitsevaa ja kohtaamme muut erilaiset ihmiset. Me näytämme, millaista tulevaisuutta rakennamme.

Johanna Laisaari